Molla-Maaria ja söpöstelyä.

Mitä tehdä kun miss J pyytää (kummi)tädiltä pääkallosäärystimiä? Jep, ensin pitää vetkutella ja lykätä niiden aloittamista - se kasvattaa luonnetta, sekä neidin että neulojan. Kun tätsy sitten puikkoon tarttuu, niin langan kaipuu säärystimeksi on jo niin polttava, että kuluu vaivaiset kolme kaksoisluentoa, ja yksi ompeluseura että tulee valmista. Tämän parempaa tee-kahta-asiaa-yht'aikaa -neuletta ei olekaan.

Tätä kuvaa ottaessa miss J vielä ujosteli, huippumalliajat ovat vielä edessäpäin.

Malli: oma, kirjoitettu luentomuistiinpanojen kääntöpuolelle

Lanka: mustaa Novitan Nalle sekä tuntematonta vaaleaa

(menekkiä en katsonut, höh)

Puikot: bambuiset 4.0mm

Alla olevasta kuvasta näkee mallin paremmin: joustinta 15 krs molemmissa suissa ja välissä nilkan kohdalle jäävä levennys. Näin säärystimen saa kätsästi vedettyä pitkävartistenkin kenkien päälle, kuten miss J toivoi. Jätin tarkoituksella mitat pikkuisen reiluiksi, joten ensi syksynä ja talvenakin niille on käyttöä.
Kurssikavereillani oli kivaa katsellessaan kallojen heilumista puikoistani. Toveruuden hengessä he nimesivät kuvion PappaKalloksi, sillä alaleukaluun puuttuessa hampaiksi tarkoittamani nykyrät kuulemma näyttivät partahaivenilta. Onhan se aina mukavaa kun saa positiivista palautetta, hmph.

(Pahoittelut kuvien laadusta, tulevassa koitan panostaa niihin enemmän.)

Kaiken lisäksi tämä työ oli kansainvälinenkin: vääntäessäni luentotauolla ensimmäistä säärystintä iranilainen apulaisopettajamme näki sen ja akateemisen keskustelun ohessa opetinkin hänelle säärystinten suomenkielisen nimen ja tarkoituksen. Kiteytettynä, leg warmersit ovat sukan varsia.