Suvi-Eerika:

Aloitin tämän Onerva-huivin muistaakseni jo tammikuussa... Valmiiksi hän pääsi vasta tämän kuun puolivälissä. Huivi meni tilauksena kaverille, ja koska langat eivät väreissään miellyttäneet minua niin into huivin kutomiseen oli aina nollassa. Valmista kuitenkin tuli ja paino sydämeltä putosi saatuani huivin omistajalleen vihdoin ja viimein.

Malli: Onerva

Lanka: Lila Novitan Floricaa ja musta Novitan Rose Mohairia (92gr)

Puikot: 3,5mm circ

Muuta: Malli on ihanan helppo ja kivannäköinen! Itselleni varmasti tuleva klassikko.

Vietin hauskan illan hyvän ystäväni kanssa tuossa taannoin Kim Heroldia kuunnellen kaupunkimme kuumimmassa nuorison suosimassa menomestassa. Yäk! Mutta mikä mies, mikä ääni<3>

Ystävälleni menneestä vauvanpeitosta ei ole vielä kuvia. Pikkuprinsessa on jo päässyt kääriytymään kyseiseen pinkkiunelmaan ja hyvin kuulemma toimii vilun karkoittajana!

Hyvää lopputoukokuuta!

The one with the knitting blurb.

Suvi-Eerika:

Huomannette että bloggaus on omalta osaltani jäänyt viimeisen kuukauden aikana täydellisesti pois päiväjärjestyksestäni. Saanen täten ilmoittaa I'm back in the game! Toivotaan vain että kädet kestää tekeillä olevan työn loppuun asti.

En ole siis jättänyt vain bloggaamatta vaan myös käsitöiden osalta olen ollut lomalla. Tenniskyynärpäät vihoittelivat rajusti ennen bloggaustaukoa, mutta nyt tuntuvat taas ihan hyviltä. Jatkan silti rauhallisesti... Virkaamalla peiton! Heh, onneksi silti rakkaan ystäväni pienelle prinsessatulokkaalle:D

Ihanaa että nyt alkaa taas aurinko näkymään, energia lisääntyy ja voi viettää aikaa terassilla. Koristelimme terassia kukkasin, pinkkiä (!) ja valkoista. Saimme myös uusiin kalusteisiin istuinpehmusteet. Harjoittelin tänään onnessani auringonpaisteessa uusinta harrastuksen alkuani: jonglöörausta!!! Pallo sinne, pallo tänne, KOPPI!

Kuvat tulevat aikanaan.

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

Molla-Maaria ja söpöstelyä.

Mitä tehdä kun miss J pyytää (kummi)tädiltä pääkallosäärystimiä? Jep, ensin pitää vetkutella ja lykätä niiden aloittamista - se kasvattaa luonnetta, sekä neidin että neulojan. Kun tätsy sitten puikkoon tarttuu, niin langan kaipuu säärystimeksi on jo niin polttava, että kuluu vaivaiset kolme kaksoisluentoa, ja yksi ompeluseura että tulee valmista. Tämän parempaa tee-kahta-asiaa-yht'aikaa -neuletta ei olekaan.

Tätä kuvaa ottaessa miss J vielä ujosteli, huippumalliajat ovat vielä edessäpäin.

Malli: oma, kirjoitettu luentomuistiinpanojen kääntöpuolelle

Lanka: mustaa Novitan Nalle sekä tuntematonta vaaleaa

(menekkiä en katsonut, höh)

Puikot: bambuiset 4.0mm

Alla olevasta kuvasta näkee mallin paremmin: joustinta 15 krs molemmissa suissa ja välissä nilkan kohdalle jäävä levennys. Näin säärystimen saa kätsästi vedettyä pitkävartistenkin kenkien päälle, kuten miss J toivoi. Jätin tarkoituksella mitat pikkuisen reiluiksi, joten ensi syksynä ja talvenakin niille on käyttöä.
Kurssikavereillani oli kivaa katsellessaan kallojen heilumista puikoistani. Toveruuden hengessä he nimesivät kuvion PappaKalloksi, sillä alaleukaluun puuttuessa hampaiksi tarkoittamani nykyrät kuulemma näyttivät partahaivenilta. Onhan se aina mukavaa kun saa positiivista palautetta, hmph.

(Pahoittelut kuvien laadusta, tulevassa koitan panostaa niihin enemmän.)

Kaiken lisäksi tämä työ oli kansainvälinenkin: vääntäessäni luentotauolla ensimmäistä säärystintä iranilainen apulaisopettajamme näki sen ja akateemisen keskustelun ohessa opetinkin hänelle säärystinten suomenkielisen nimen ja tarkoituksen. Kiteytettynä, leg warmersit ovat sukan varsia.

Molla-Maaria ja suuri tragedia.

Niin kovasti kuin olenkin itse ihastunut bambuisiin ja puisiin puikkoihin ja koukkuihin, niin niillä näyttää olevan jotain minua vastaan.
Olen tämän kevään aikana katkaissut eebenpuisen sukkapuikkoni, ja muut neljä saavat kärsiä siitä. En vain kykene täydentämään sarjaa bambuisella tai metallisella puikolla, se olisi sama kuin laittaisi rapaiset kumpparit omiin häihinsä. Katkennutta en kuitenkaan ole pois heittänyt - komeilkoon se tulevaisuudessa kutojan alttaritaulun osana.
Viime viikolla unohdin bambupyöröni kahvilaan ja nyt joudun nytkyttämään pitkillä seipäillä. Miten saatoinkin? Tarkoituksenani oli keriä vyyhti OhutPirkkaa ja aloittaa työ illan kahvittelun ohessa mutta heti kiskaistuani vyyhdin esille, tarjoilijaneiti riensi himmentämään valoja. Höh. Ja kun ei puikkoa tarvittukaan, niin sinne se kai jäi.
Ei ole neulojan elämä helppoa, ei.

Molla-Maaria ja kotkanpoika.

Tiedättekö fiiliksen, kun luulee tuntevansa jotakin, jota ei yksinkertaisesti VOI tuntea? Lenkille raahautuminen ja sieltä kotiutuminen ilman hengenahdistusta tuntuu siltä, että seuraavaksi maraton ei olisi suinkaan mahdoton ajatus. Ensimmäisen kerran baarissa istuminen tuntuu siltä, että on jo rutinoitunut rappioalkoholisti. Kevään ensimmäinen pajunkissa ja sinivuokon kurttuinen nuppu tuntuu siltä, että kaikki on hyvin nyt ja aina.

Viime viikonlopun jälkeen olen varma että tiedän miltä äidin onni tuntuu. Olen helpottunut siitä että raskaus on ohi, voipunut synnytyksen vuoksi sekä hävyttömän ylpeä esikoisestani. Hän on kaunis, täydellinen. Odotan nyt jo että lapsukaiseni ottaa ensi askeleensa ja kutsuu minua nimeltä (vaikkakin olen täysin varma että hän osaa jo sanoa 'äiti').

Höpötys sikseen, vauvani on siis tämä kotkanpoikaseni, Aquila-huivi.

Malli: Ullasta
Lanka: Ohut Pirkka-lanka 100g, lanka riittää 4:ään kuvio ykkösen toistoon.
Puikot: 3,5mm bambupyöröt
Kenelle: Ei kai äiti vapaaehtoisesti lastaan pois anna?

Koska koitan kovasti toimia blogimaailman protokollan mukaan, ei yksi kuva riitä, vaan valmistuneen neuleen tulee näkyä edestä ja takaa, sivulta ja eri asennoissa kuvannuna. En tiedä, mitä uutta kuvakulmaa tämä kotkanpoikaan tuo, mutta... No. Ehkä kuvasta välittyy ornitologeille jokin syvällisempi sanoma. Joku salapolisologiaan kiintynyt voi myös koetella taitojaan ja jäljittää kuvauspaikan ikkunan heijastusten kautta.

Voihan tätä käyttää naamiaisissakin, muumion asua täydentämässä. Eivät kai muinaiset egyptiläiset pelkästään vessapaperiin turvautuneet?

Tällä hetkellä on työn alla työ, jonka valmistuessa olen pikkuneiti J:n mielestä kummitädeistä ykkönen. Itse olen jo valmiiksi sitä mieltä, mutta lapsen suustahan sen totuuden kuulee. Toistaiseksi olen ollut vain "aikuinen", "höhlä" ja "hehehehehehee". Toinen pääkallokuvioisista säärystimistä on jo valmis, toinen valmistunee kuluvan viikon aikana.

The One with Spring in the Air.

Suvi-Eerika:

No niin, nyt on sitten meikäläiselläkin virallisesti alkanut kevät! Löysin tämän kaverin kylmissään pihaltamme, kiikutin hänet sitten huolestuneena aurinkoon ja eikös hän siitä pian vironnutkin. Kauniisti hän esitteli minuutin jos toisenkin siipiään ennen lentoonlähtöä... Kyllä tuolla auringolla on sitten niin paljon valtaa toisten elämistä, että hirvittää. Onneksi keltapallo silti aina suostuu näyttäytymään joka vuosi uudelleen ja uudelleen:D Ihanaa!

Olen ollut huono, huono toipilas! Olen neulonut, vaikka tenniskyynärpää vaivaa jonkin verran. Kätösillä on ollut muutakin työtä, joten intensiivinen neulominen ei ole ollut itse asiassa tapetilla viimeisen viikon aikana. Ompeluksia on syntynyt pari kappaletta, vaikka harjoittelen vielä Berniksen kanssa vähän alkeita. Molla-Maaria toi yhteisen käsityökirjamme minulle ja olen myös sen kanssa ahertanut liimaten ja kirjoittaen. Täytyypäs tässä alkaa hieman hidastamaan neulomista noiden käsien vuoksi, etteivät ihan rampaudu... Niitähän tarvitsee myös jopa työntekoon että saa rahaa ja rahallahan saa lankaa! Ikuinen noidankehä, hmph...

Malli: Omasta kallosta palmikkoiset kotisukat. Lanka: Novitan Seiskaveikka Raita vaimikäsenytoli?! MM:inhokkia, siksi antoi minun käytettäväkseni, 98gr. Puikot: 3,5mm dpns. Muuta: Hyvät jokapäiväiseen käyttöön, kestävät ja ihan kivannäköiset.

Sokoksen kirja-alesta löysin tämän Danielle Proudin tuunauskirjan Kotiverstas. Voitte varmaan vain uskoa kuinka hienoja ideoita ja kauniita toteutuksia Daniellella on! Hänellä on omaperäinen maku, mutta nekin hän on toteuttanut myös osaksi itselleni sopivalla tavalla. Olen jo monta ideaa ajatellut toteuttaa kunhan ensiksi löydän vanhan jalkalampun, kasan vanhoja puutuoleja, kasan kauniita kankaita ja upean lipaston. En sen enempää. Ja juuri kun sain selville saavani vanhan patjan, josta voin vääntää pehmeitä istuinalusia jahka kerkiän... Ja itsetehdyn pikkurahin. Ja ah, ne kaikki muut ideat.

Oikein ihanan makoista (Meillä on vielä pari karjalanpiirakkaa jäljellä:D Hyvin upposivat karusta ulkopuolesta piittaamatta.) ja sädehtivää kevään alkua!!!

Molla-Maaria ja pieni tragedia.

Aloitettakoon tämä postaus pahoittelulla blogihiljaisuudesta. SE on tosin useinkin minulle maininnut hienovaraiseen tapaansa, että olisi ihan mukavaa jos hänkin saisi jotakin luettavaa. Teitä viittä muuta se ei ehkä häiritse että pidän joskus suuni kiinni - olkoon tämä siis SE:lle omistettu postaus.

Laiskana en kuitenkaan ole ollut, kiitos vain. Luennoilla olen ahkerasti tuikkinut vieruskavereita bambuisillani ja ryöminyt penkkien alla etsimässä pudonnutta lankakerää. Juuri nyt on pingotuksessa Aquila, jonka tekeminen oli autuaallista - lukuunottamatta maskuliinien kommentteja sen mahdollisuuksista myös bikinialaosana. Terkkuja vaan Ollille ja Villelle. Kuvia ja tietoja huivistani tulee ensi viikolla.
Olen myös tehnyt tossut ja sukat, molemmista otetut kuvat ovat kadonneet bittiavaruuteen. Ehkä tulevaisuudessa saan molempien omistajat poseeraamaan (uudestaan) jotta voisin todistaa näiden olemassaolon.
SE sai vihdoin joululahjansa, joka tuli 'hieman' myöhässä. Tampereen Kauppahallin käsityöputiikista (nimeä en valitettavasti muista) löytyneeseen solkeen nyhersin vyötä tarpeeksi kahden SE:n tarpeisiin. Mieluummin liian pitkä kuin liian lyhyt, eikö? Kuvat kehtaan laittaa tänne vasta lyhentämisprojektin jälkeen... :P
Eräänä iltana, kun uni ei houkuttanut mutta puikotkaan eivät kuiskineet viettelevästi, kaivoin askarteluvermeet esiin. Lopputuloksena sain kymmeniin maustepurnukoihin nimilaput, suomeksi, englanniksi sekä latinaksi. Ensimmäiset aivan käytännöllisyyden vuoksi, mutta latinankieliset nimet ovat usein niin kauniita. Elettaria cardamomum, miten runollista...

Emokorsetin aikaansaannoksista kuitenkin olen kuvan ottanut. Nämä ovat syntyneet pääosin helmikuun aikana, pareineen toki. Alimmassa rivissä olevat raidalliset tossukat ovat tätä nykyä SE:n omistuksessa, ja suuri osa vaalenpunasävyisistä sukista on jomman kumman isosiskoperheen hallussa. Täytyyhän jonkun heidätkin villasukissa pitää, SE:llä ja minulla ei kärsivällisyyttä riittäisi. Kiitos emo, että olet meitä kannustanut niin tässä käsityöläistymisessä, olet ihana :)


Eilispäivän projektina oli karjalanpiirakoiden teko taas pitkästä aikaa. Vaikka se ei varsinaisesti olekaan käsityöblogiin kuuluva aihe, mutta molemmat kuuluvat yläotsikkoon 'perinteisten taitojen opettelu ja ylläpito'. Piirakkareseptiä en rupea tänne rustaamaan, mutta meidän leivontahetkemme kulki seuraavasti:

Esiliinat sidottiin vaatteiden suojaksi, leivinalusta jauhotettiin ja hommiin. Minä pulikoin muistellen yläasteen köksäopen ohjeita: keinuva liike ja niin taikina pyörii kuin itsestään - ainakin lähes. Taustalla yksi arkeni ilostuttajista: englantilainen BBC Good Food -lehti. Sen resepteistä ainoastaan yksi on tuottanut pettymyksen, joten onnistumisprosentti on huimaava. Etualalla SE:n taidonnäyte rypytyksestä.

Kyllähän se näyttää ihan siltä miltä pitääkin. Useimmista kuitenkin tuli pikemmikin pyöreänmallisia kuin teräväpäisiä soikioita, mutta sepäs ei menoa haittaa. Kuvaan kuitenkin valikoitui mallikelpoinen yksilö. Tässä hän on:

Piirakka poikineen. Kolme pellillistä teimme, tässä vaiheessa edelleen totaalisen hurmaantuneina omista taidoistamme ja odottaen maaruntäytettä.

Uuni oli lämpimänä, olimme jauhottaeneet toisemme edestä ja takaa ja kaikki oli muutenkin idyllistä. Pellit kuumaan ja... ei. Ei. EI. Mitä puurollemme tapahtuu, se ei selvästikään ole kotonaa kuoritaikinan syleilyssä, ei kaiken tämän vaivan jälkeen... Teoriamme tapahtuneesta on seuraava: puuro rupesi kiehumaan, ja kupliessaan se levisi kuorien ulkopuolelle. Lopulta puuroa oli huomattavasti enemmän kuorien ulkopuolella kuin sisällä. Yritimme kuitenkin pelastaa mitä pelastettavissa oli, joten uunistaoton jälkeen leikkelimme puurolevyn paloiksi ja kaavimme täytteet kuorien sisään ennen maito-voidippausta. Toimihan se näinkin, ja hyvää tuli. Piirakat ovat tosin melko turpiinsaaneen näköisiä, kuten seuraavasta käy ilmi.

Näihin kuviin päätämme lähetyksen tänään, hyvää illanjatkoa.

The one with the Blanket Mania.

Suvi-Eerika:

Surffailin aikani kuluksi näin aurinkoisena tiistaiaamuna (ihan kuin ei ihmisellä olisi muuta tekemistä kevään ensimmäisinä valoisina päivinä...) muutamissa blogeissa ja löysin TÄMÄN. Määaijonihanvarmanajoskustehätämmösen!!! Todella kauniit värit, sen vaan sanon! Tuo pinkki/fuksia iskee tällä hetkellä kovaa sytämeen, joten what's not to like with this blanket?! :D

Ja mitä voikaan sanoa Jaredin peitoista, muuta kuin Huoh<3!

Onhan meikkiksellä vielä kesken edellinenkin peitto, mutta se tehdään tietty ennen kuin aletaan uutta väsäämään... Krhm, jos vain:D Yritän pitää itseni ruodussa! Tässä omani siis on:

Ihanan puhdas ja yksinkertaisen kaunis Tuleva Peitto. Nykyään kokoa Vauvapeitto, vaikka painoa jo hurjat 590gr...

Mallikuvio fiksattu oman mielen mukaiseksi muistaakseni muutamia vuosia vanhan Pirkka-lehden poncho-ohjeesta. Pingotus tuo kuvion paremmin esiin, nyt se on pelkkää kukkamömmöä.

Kyllä tästä vielä jotain tulee, hiljalleen kun eteenpäin tuksuttaa. Harmikseni olen luvannut peiton olevan valmis ennen 1.1.2010:D Siihen tähdätään! Ja vielä ne miljoonat langanpäät... Huoh.

Ihanaa tiistaita ja lämpimiä päiviä!

The one with the Sock & Gump Co.

Suvi-Eerika:

Tässä tänään mietin kuinkahan moni neulomusten harrastaja on saanut aikaan jotain sellaista, joka ei koskaan pääse käyttöön (tai ainakaan toistaiseksi)? Syitähän käyttöön pääsemättömyyteen voi olla monia, monia. Rumuus, käyttökelvottomuus, hataruus, kauneus, "ei vaan pysty" ym. Oma tekeleeni on Olga-sukat, joita en ole koskaan käyttänyt, vain ihastellut aika ajoin jalassa. Neuloin Olgat muutama vuosi sitten Seiskaveikasta ja parista pikkurullasta tuntemattomaksi jääneestä langasta. Nykyään ne asuttavat vakituisesti sänkyni alla pölyyntyvää laatikonrämää. Toivon saavani joskus tarpeeksi rohkeutta jopa astua sukalla, tai molemmilla mieluiten yhtä aikaa, maahan aitimatta kuinka kuidut liiskaatuvat muodottomiksi ja veteliksi painoni alla. Onkohan joogasta tähän apu?



Sukkahulabalooza jatkuu näillä juuri valmistuneilla unisukillani. Ne pääsivät heti käyttöön ja pysyivät kuin pysyivätkin jalassa koko yön. Ja tietysti lämmittivät ihanasti! Ajattelin, että nämä unisukat olisivat sitten aivan ihka oikeat unisukat, joilla ei sitten omasta huoneesta pois astella. Mitenköhän senkin päätöksen taasen käy?! Täytyyköhän neuloa toiset unisukat sekä kivi- että parkettilattialle erikseen...? Ja jokaiseen huoneeseen omat?

Malli: Kierresukka, SK Maaliskuu 2009, Malli 13
Lanka: Valkoinen Seiskaveikka, Oranssi Plus ja Sininen Wool
Puikot: 3,5mm dpns, 56s

Kuvaan sain myös houkuteltua Molla-Maarian aikaansaaman HuPaNan. HuPaNa on PaPaNan esi-isä ja minun unikaverini. Nallukka on aina sängyssä mukana, vaikkakaan ei peiton alla. Se vahtii minua kuin suojelusenkeli pääni yläpuolella. Mukaan kuvaan ahdoin myös uusimman kirjaseni elikkäs Stephenie Meyerin New Moonin. Minulla on lähes tulkoon aina joku kirja sänkyni vierellä, jos ennen unta huvittaa lukea muutama sivu hömppää. Ja sitähän tämä kyseinen kirja edeltäjänsä lailla on! Suosittelen kovasti vaikka neiti Kirjarohmu MM ei niin suosittelisikaan. Tikru MadeByMyself-blogista myös ymmärtää sarjan houkutuksen:D

Jatkakaamme samaan malliin! Voikaa hyvin.

The One With The Pinky Continuum

Suvi- Eerika:

Voiko sitä ihminen olla rakastuneempi lankaan?! Ja varsinkin valmiisiin tekeleisiin?! Uskon että te ymmärrätte tunteen... Päättely on tietystikin kamalaa hommaa, kuten monet ovat antaneet ymmärtää, mutta eikös se päättely johda johonkin hyvään?! Tekelettä saa käyttää sen jälkeen tai antaa lahjaksi ja niistä jos mistä tulee hyvä mieli!

Sain viikko sitten valmiiksi pinkit tumput... Ne tykkäävät NeulojanKengistäni kovasti:D Harmi ettei molempia oikein voi käyttää yhtä aikaa ellen ole vähän villillä tuulella ja istu kotona tumput kädessä ja tossut jalassa tai lähde ulos kävelylle sisätossut jalassa ja tumput kädessä...

Malli: Perusmalli, 9-11s/dpn
Lanka: Nallea ja Rose Mohairia kaksinkertaisena
Puikot: 2,5mm dpns
Koko: Täydellinen omaan tassuun! Täydellinen... Huoh... <3

Ostin lankaa. Mutta vain koska se oli lähestulkoon ilmaista! Kukaan ei voi kieltäytyä sellaisesta tarjouksesta... Vai mitä?! Onko näiden lankojen tulevaisuus pikkukrääsän koristamisessa...? Suunnitelmia on... Paglion!

Olen halunnut jo pitkään neuloa itselleni "aidot" unisukat, eli kantapäättömät pötkylät. Nyt sitten toinen on valmis kolmen päivän neulomisen jälkeen... Kipeät kädet hidastavat menoa:( Sukka on puoliksi kamala ja puoliksi mahdottoman upea! Värit aivan järkyttävät, paksuus huippuluokkaa ja pituus liikaa. Jalassapysyvyys ei arvailujeni perusteella ole kovinkaan hyvä, koska kuulun siihen nukkujaryhmään joka pyörii sängyssä enemmän kuin laki sallii. Mutta jotenkin sukka on aivan hurmaava:D Testiyö on luultavimmin vasta viikon lopussa... Until then...

Hyvää räntäistä loppumaaliskuuta!