Molla-Maaria ja itku pitkästä ilosta.

Ilo oli viime viikonloppu.

Tuolloin SE oli luonani Tampereella ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Käsitöihin liittyvät pääkohdat on seuraavassa esitetty listana sillä muistini ei enää viikon jälkeen kykene kronologiseen ilmaisuun.

-Näimme idolimme. Tästä eteenpäin käymme joka vuosipäivänä suutelemassa Tullintorin rullaportaita, sillä siellä me näimme Sisäisen villapaidan! Melkein kävimme hakemassa nimmarinkin X)

-"Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää." Ensivisiittimme Taito-shopiin oli yllättävän onnistunut, sillä kumpikaan ei heittäytynyt lattialle kiljumaan "määää haluuuuuun!" Ehkä emollamme oli rauhoittava vaikutus. Ohutta Pirkkalankaa vyyhti toisensa vieressä, toinen toistaan kauniimpina ja viettelevämpinä väreinä kuin mitä olen nähnyt. Ihastuin myös juuttilankaan, mitä kaikkea kaunista siitä voisi tehdä kotiin. Ehkä säilytyskoreja? Haaveilen myös neulovani ohutpirkasta joskus sänkyverhon... Sitten kun siihen on aikaa ja täydellinen malli on paperilla.
SE teki itsensä onnelliseksi syvän pinkillä Pirkka-kerällä. Minä innostuin kukkakiekosta ja harjoittelen sen käyttöä. Kiitos emolle heijastinnauhasta!

-Söimme luksusaamiaista kolmena aamuna peräjälkeen. Vai mitä sanotte tästä:

Maustamatonta jugurttia jonka päälle oma sortimentti kahdesta myslistä, fitnessimuroista, vehnäleseistä, banaanilastuista, rusinoista, kuivatuista karpaloista, auringon- sekä pellavansiemenistä, tuorebanaaniviipaleista, kanelista, kardemummasta ja naapurin sedän tuomasta appelsiinihunajasta. Omatekoista leipää (joka minusta oli tosin mautonta...), appelsiinimehkaa ja teetä. Tarkennan vielä, että tällainen ei ole meille joka-aamuista kauraa, vaan suorastaan pröystäilyä. Luokkakiipijät, sitä kai olemme, ja nautimme siitä täysin vatsoin. Tässä listan kohdassa sitä käsityötä oli kulhosta suuhun -liikeradan mukaista.

-Pidimme ennätysmäisen pienimuotoisen ompeluseuraillan. Kivaa oli suppeallakin porukalla :)

-SE tuhlasi Sinooperissa. Tuo kauppa on todellinen syy siihen miksi hän tulee Tampereelle käymään. Minua hän joutuu sietämään, mutta koruneulat ovat ilmeisesti sen arvoisia.

-Mitä muuta sunnuntaina voi tehdä junan lähtöä odotellessa kuin askarrella? Syntyi kaksi korttia, joiden tekniikka vaatii vielä opettelua. Tässä kortti siskontytöllemme, hän ei lue tätä blogia joten tästä maailmanensi-illasta ei ole haittaa.

Synttärisankarineiti siis tykkää hiphopista. Vasemmassa laidassa oleva sotku ei ole kofeiinitärinästä johtuvaa - siinä lukee "Röheetä synttäriä". Aika feikki tagi muuten, mutta tuleepa todistettua syyttömyys ratapihojen seinägraffiteihin.

Vammoilta emme ole välttyneet käsitöiden vuoksi, sillä SE:n tenniskyynärpää vihoittelee taas ja minulta juokseva lanka on hiertänyt ihoa puhki. Ei ole helppoa, ei. Itsellä on lisäksi sukkapari sekä ballerinapari keskeneräisinä ja sekös naista kalvaa. Onneksi ensi viikolla on taas paljon luentoja jolloin pääsee rutiiniin. SE tehköön itse tiliä tuotoksistaan.

(Itku aiheutui viime viikosta - tämänkertainen tentti vaan ei ollut minun juttuni. )